Kone- ja laiteturvallisuuden standardien tarve tuli esille ensimmäistä kertaa laajemmin teollistumisen alkuaikoina 1800-luvulla. Tarvittiin periaatteita ja ohjeita siitä, miten suuria energiamääriä tuottavat tai siirtävät koneet ja laitteet saataisiin turvallisimmaksi ympäristölleen - niin ihmisille kuin omaisuudelle. Myös nykyisin tämä sama tarve ohjaa turvallisuusstandardien laadintaan sekä uusilla että vanhoilla teknologian alueilla.
Usein standardien tarve on huomattu vasta onnettomuuksien kautta – yksi tällainen turvallisuusstandardisoinnin merkkipaalu oli vuonna 1865 USA:ssa tapahtunut 1 500 ihmisen hengen vaatinut höyrylaiva Sultanan höyrykattilan räjähdys Mississippijoella. Kyseinen tapahtuma pani alulle paineastioiden standardisoinnin.
Globaali kauppa on tuonut tarpeen yhtenäistää tuotteita, palveluita ja prosesseja koskevia turvallisuusstandardeja. On syntynyt alueellisia standardeja kuten EU/ETA-alueen eurooppalaiset turvallisuusstandardit, joiden laadinta käynnistyi 1980-luvulta alkaen, ja toisaalta 1990-luvulta alkaen on ollut voimistunut pyrkimys laatia standardeja kansainvälisellä tasolla.
Kone-, tuotanto- ja materiaalitekniikkaan liittyvät turvallisuutta ja terveyttä käsittelevät standardit koskevat mm. tuotteiden tai prosessien turvallisuusominaisuuksia, suojaustekniikkaan liittyviä laitteita tai periaatteita, tuotteiden turvallisuuteen liittyvien ominaisuuksien mittausmenetelmiä sekä ergonomiaa.
Tässä osuudessa olevien aihealueiden lisäksi katso myös: